Heippa vaan!
Pitkään aikaan ei ole tullut tälläistä kuulumispostausta missä kerron mun tänhetkisistä asioista, joten ajattelin päivittää teidän tietonne minun tämänhetkisestä elämästäni, koska lähiaikoina on tapahtunut ties mitä. Niin negatiivista kuin positiivistakin. Jos kuitenkin aloitettaisiin positiivisilla!
Pitkään aikaan ei ole tullut tälläistä kuulumispostausta missä kerron mun tänhetkisistä asioista, joten ajattelin päivittää teidän tietonne minun tämänhetkisestä elämästäni, koska lähiaikoina on tapahtunut ties mitä. Niin negatiivista kuin positiivistakin. Jos kuitenkin aloitettaisiin positiivisilla!
Aloitin torstaina 11.2 ilta-/aikuislukion. Käyn tällä hetkellä siellä vain kurssiopiskelijana, mutta ensivuonna olisi tarkoitus sinne mennä kokoaikaiseksi opiskelijaksi, ja siellä suorittaa lukio-opinnot. Nythän olen tosiaan Valmistavalla luokalla, koska taustani takia (josta löytyy tarkempaa tietoa tästä postauksesta) en ollut vielä syksyllä siinä kunnossa että olisin jaksanut suorittaa lukiota. Käyn tosiaan lukiolla tiistaisin ja torstaisin kolme tuntia, eli kaksi oppituntia. Koulupäivät ovat hyvin lyhyitä, ja ne ovat siis iltaisin. Meillä tunnit on klo 17:30-20:20. Suoritan tällä hetkellä ruotsi ykköstä ja lyhyen matikan kakkosta. Olen kyllä tykännyt todella paljon koko paikasta. Luokassa on vähemmän väkeä kuin päivälukiossa, ja ilmapiiri on suvaitsevampi, koska ikähaarukka on siinä 16-60 välillä.
(Jos teitä kiinnostaa iltalukio, niin kyselkää toki kommenteissa kysymyksiä, niin yritän parhaani mukaan vastata.)
Toinen suuri ja positiivinen muutos elämässäni on migreeninestolääkitys jonka sain tuossa tammikuun lopuilla. Omistan siis hyvin vaikean migreenin, joka ilmestyi joka viikko useampaan kertaan, joskus jopa neljänä päivänä putkeen. Se imi paljon voimia, ja koulunkäynti kärsi siitä. Olin hyvin skeptinen tuon estolääkityksen suhteen, koska ne mitä olen ennen kokeillut, ei ole tepsinyt lainkaan. Nyt kuitenkin neurologini määräsi minulle uuden lääkkeen kokeiluun ja kappas vain, olen ollut kolme viikkoa ilman migreeniä! Olen hyvin tyytyväinen tähän. Tosin tiedän ettei tuo kokonaan migreeniä pidä aisoissa, mutta jos kohtaukset laskisivat vaikka muutamaan per kuukausi, niin olisi kyllä ihanaa.
Muitakin pieniä positiivisia asioita on tapahtunut lähiaikoina, siskoni sai perheineen isomman kämpän ja he muuttavat, en ole kärsinyt paniikkikohtauksista nyt pariin viikkoon, ahdistus alkaa hellittämään pikkuhiljaa ja tälläistä muuta pientä.
Nyt mennään kuitenkin hieman synkempiin juttuihin eli negatiivisiin muutoksiin. Tai no negatiiviseen muutokseen.
Tässä olen ollut nyt hieman hiljaisempi täällä blogin puolella, tullut muutama hieman pidempi postaustauko ja näin. Tähän syynä on kuitenkin ollut tämä suht suuri muutos mun elämässäni. Tosissaanhan 13.2 juuri ennen ystävänpäivää tätini (äidin sisko) menehtyi hyvin laajan aivoverenvuodon seurauksena. Hänellä oli ennen tätä ollut jo lokakuussa kaksi aivoverenvuotoa, kun hän putosi humalatilassa portaat alas. Hän eikä hänen mihensä ymmärtänyt soittaa ambulanssia, eikä mennä lääkäriin. Asia huomattiin vasta muutaman päivän kuluttua kun meille lähiomaisille alkoi tulemaan outoja puheluita tädiltäni, ja jos ei vastannut hän jätti viestin vastaajaan, jossa jutteli vastaajan kanssa. Eli kyseli siltä kaikkea, vaikkei se tietenkään vastannut, toisteli samoja asioita jne.
Siinä vaiheessa kun otimme heihin yhteyttä saatiin selville putoamistilanne, ja tätini kiidätettiin sairaalaan. Verenvuotoja ei voitu enään tietenkään liuottaa joten ne jäivät hyytyminä aivoihin. Hänen liikkumiskykynsä heikkeni kokoajan ja hänen kanssaan ei voinut enään puhua järkeviä. Kun äitini soitti hänelle kuudelta iltapäivällä, tätini kyseli miten äitini on hereillä siihen aikaan aamusta ja kaikkea muuta tälläistä. Tuo puhelu tapahtui kaksi viikkoa ennen menehtymistä. Hyytyneet tulpat olivat ilmeisesti alkaneet tihkua pikkuhiljaa ja lopulta 12.2 hän meni kotonaan tajuttomaksi, eikä siitä enään herännyt tai selvinnyt. Verenvuoto oli levinnyt todella laajalle alueelle, ja kun hengityskoneet irroitettiin hän eli pari tuntia enään sen jälkeen.
Tätini oli tosiaankin alkoholisti ja tupakoitsija, joten tapahtuneesta
voikin syyttää alkoholia, koska jos hän ei olisi ollut humalassa,
oltaisiin näiltä tapahtumilta voitu ehkä välttyä. Mutta nyt jossittelu
on turhaa.
En ollut koskaan kovin läheinen tuon kyseisen tädin kohdalla,
mutta kuitenkin asia liikutti todella paljon, olen itkenyt itseni
useasti tästä asiasta uneen ja miettinyt tätiäni hyvin paljon. Onhan
kuolema aina todella raskas tapahtuma, varsinkin kun se sattuu jollekkin
läheiselle. Seuraavana vuorossa onkin hautajaiset, jotka ovat 12.3. Eli tässä syy miksi olen ollut hieman hiljaisempi.
Muita
pieniä negatiivisia asioita on ollut äitini keuhkokuume, siskoni
keuhkokuume, oma flunssa, äänen menetys flunssan seurauksena, vetiset
säät (tosin nyt tuota lunta on), puhelimen temppuilu, bloggerin temppuilu jne. Ei onneksi ole
mitään muuta suurta tässä lähiaikoina tapahtunut.
Mitä muutoksia teillä on tapahtunut lähiaikoina? Onko enemmän positiivisia vai negatiivisia juttuja? Mitä te piditte tästä postauksesta? Kysykää rohkeasti jos jokin asia mietityttää!
(Tämän postauksen kuvat otin yksi iltapäivä kun ilma oli aivan vaaleanpunainen auringonlaskun takia! ♥)





























